Kuskasin Ihmisen

Vaikka viime sunnuntaisen vuoron harvoista keikoista kaikki ei mennytkään ihan putkeen, ja eräästäkin maksamatta jääneestä kyydistä jouduin ottamaan passin pantiksi, jonka palauttamisen kanssa joutuu taas sumplimaan ja kiroilemaan, jäi päällimmäisenä silti mieleen eräs vanhempi mieshenkilö, jonka kanssa kävimme syvälliset keskustelut matkan aikana ja jatkoimme keskustelua vielä noin vartin verran perille päästyämmekin.

Tästä ihmisestä oikein huokui sellainen tietynlainen lämpö ja ymmärrys, sekä humaanit arvot, jollaista nykyään tässä suorituskeskeisessä ja koviin arvoihin perustuvassa kilpailuyhteiskunnassa harvoin saa aistia. Tämän ihmisen kohtaaminen toimi hyvänä muistutuksena itselleni myös siitä, että kyllä vieläkin on olemassa inhimillisyyttä korostavia, ajattelevia ihmisiä, vaikka se meinaa välillä kaiken tämän kiireen ja pinnallisuuden alle unohtuakkin. Hänen juttelunsa sai todella ajattelemaan, että miksi me ihmiset emme uskalla näyttää ihmisyyttämme ja hyväksyä sitä kaikkine vajavaisuuksineen myös toisissamme. Toivonkin teidän kaikkien tätä lukevien kohtaavan samanlaisen ihmisen, ajattelevan, ja löytävän sen oman pienen humanistin sisältänne.

Muuta raportoitavaa ei sunnuntai-, eikä sen enempää maanantaivuorostakaan mieleen jäänyt. Paitsi että maanantaina parikin nuorta naista hymyili minulle ihanan nätisti ja piristävin vaikutuksin. :)))