Viimeöinen vuoro, 17.00-4.30, ei alkanut ihan suunnitellusti, eikä varsinkaan tehokkaasti. Nukuin nimittäin pommiin, enkä edes vähän, vaan ihan reilusti. Nukuin pommiin nimittäin 7 tuntia. Puolenyön jälkeen sitten lopulta aloitellessani, pohdiskelin, että näinköhän tästä vuorosta mahtaa mitään tulla, aika kun oli käymässä jo vähiin, eikä keikan keikkaa alla.
Myöhässä tai ei, hötkyillä ei pidä! Niinpä ajoin ensi töikseni Eläintarhan Nesteelle, jossa jatkoin heräilyä kahvin ja sämpylän avulla, samalla kuulumiset tutun kolleegan kanssa vaihtaen.
Ihan kivasti sitä jengiä olikin liikkeellä pikkujouluilemassa tai muuten vaan ryyppäämässä, ja muutamat keikat siinä ehdin heittääkin, ilman sen pidempiä odotteluja...
Yön pelastus huitoi kuitenkin bussipysäkillä tukholmankadulla, Meilahdessa, noin aamu neljän aikaan, kun olin palaamassa Leppävaarasta kohti keskustaa. Heitin ukemit ja ajoin pysäkille. "Ei sua huvittais lähtee Saloon ajaa?", kysyi mies. No mikä jottei, vastasin, ja juhlin hiljaa mielessäni! Se oli moukan tuuria se, ja todellakin yön pelastus!
perjantai 25. marraskuuta 2011
lauantai 19. marraskuuta 2011
Tuli ryssittyä, saatana!
Menin sitten ja ajoin kuskin puoleisen eturenkaan paskaksi! Vasta kun ne uudet kitkarenkaat siihen viikko sitten vaihdettiin, perkele.
Muutenkin jokseenkin erikoiset tapahtumat ja huono onni alkoivat pian aamu viiden jälkeen, kun suuntasin asema-aukiolle, viimeisen kyydin toivossa...
Paikalla steissillä oli arviolta n. 15 taksia ja n. 30 asiakasta jonossa. Yhden paikalla olleista takseista, joka odotteli vuoroaan siinä kohtaa, missä ollaan kolme rinnakkain, sifra, eli taksikupu, oli vaihtanut paikkaa auton katolta konepellille, ja tämän auton kuljettaja oli toisen, jo asiakkaita kyytiin ottavan taksin kimpussa. Hakkasi siinä tämän auton konepeltiä (kohteena olleen auton kuljettajan samalla kaasuttaessa ja työntäessä tätä hakkaavaa kuljettajaa puskurilla), esti asiakkaita nousemasta tähän taksiin ja autoa lähtemästä, repi ovea, sekä kuskia ulos autosta jne. Olin aivan äimänkäkenä ja mietin vain, että mitä vittua täällä tapahtuu.(??) Siinä sitten eräs kyseiseen autoon nousemassa ollut asiakas tirvaisi tätä raivo-kuljettajaa kerran nyrkilläkin... En todellakaan tiedä, että mistä siinä koko episodissa oli kyse ja mistä se oli saanut alkunsa, mutta vähän kyllä hävetti näiden raivopäiden toiminta siinä, asiakkaiden ja kolleegoiden silmien edessä.
Itse en jäänyt sen pidemmäksi aikaa kyseistä sekoilua seuraamaan, vaan lähdin ja edelleen hiukan hämmentyneenä em. suhareiden tappelusta, ajoin hotelli Presidentille, jossa yksi yksinäinen tyttö jo odottelikin. Tyttö kyytiin ja kohti krunikkaa. Jossain vaiheessa matkaa, Kruununhaan mukulakivikatuja ajaessamme, autossani oleva turvakamera irtosi liitoksistaan ja jäi siihen roikkumaan piuhan varassa, eikä sitä kadonnutta ruuvia löytynyt tietenkään enää mistään, etsinnöistä huolimatta. Totesin, että paskat, antaa olla, ja jatkoin espalle, josta taas manskua pohjoiseen, samalla Marskin tolppaa tarkkaillen, ja PAM! -Päin sitä saatanan keskikorokkeen kanttaria, joka on siinä Mannerheimintien ja Aleksanterinkadun risteyksessä vasemmalla, osoittamassa, että se vasemman puoleisin kaista kääntyy sinne kalevankadun parkkihalliin... Täysin omaa huolimattomuutta. Rengas tyhjäksi ja vanne soikeaksi. Jotenkin onnistuin siitä silti vielä, tilanteen todettuani, körötellä tallille rengasta vaihtamaan. Onni onnettomuudessa oli, ettei iskarit tai muita osia autosta hajonnut.
Kokonaisuudessaan viimeyö oli kuitenkin melko vilkas ja pikkujoulukansaa oli aikas paljon liikkeellä, vaikka muuten vuorosta jäikin vähän ihme fiilis... Näin tänään. Nyt vapaiden viettoon!
Muutenkin jokseenkin erikoiset tapahtumat ja huono onni alkoivat pian aamu viiden jälkeen, kun suuntasin asema-aukiolle, viimeisen kyydin toivossa...
Paikalla steissillä oli arviolta n. 15 taksia ja n. 30 asiakasta jonossa. Yhden paikalla olleista takseista, joka odotteli vuoroaan siinä kohtaa, missä ollaan kolme rinnakkain, sifra, eli taksikupu, oli vaihtanut paikkaa auton katolta konepellille, ja tämän auton kuljettaja oli toisen, jo asiakkaita kyytiin ottavan taksin kimpussa. Hakkasi siinä tämän auton konepeltiä (kohteena olleen auton kuljettajan samalla kaasuttaessa ja työntäessä tätä hakkaavaa kuljettajaa puskurilla), esti asiakkaita nousemasta tähän taksiin ja autoa lähtemästä, repi ovea, sekä kuskia ulos autosta jne. Olin aivan äimänkäkenä ja mietin vain, että mitä vittua täällä tapahtuu.(??) Siinä sitten eräs kyseiseen autoon nousemassa ollut asiakas tirvaisi tätä raivo-kuljettajaa kerran nyrkilläkin... En todellakaan tiedä, että mistä siinä koko episodissa oli kyse ja mistä se oli saanut alkunsa, mutta vähän kyllä hävetti näiden raivopäiden toiminta siinä, asiakkaiden ja kolleegoiden silmien edessä.
Itse en jäänyt sen pidemmäksi aikaa kyseistä sekoilua seuraamaan, vaan lähdin ja edelleen hiukan hämmentyneenä em. suhareiden tappelusta, ajoin hotelli Presidentille, jossa yksi yksinäinen tyttö jo odottelikin. Tyttö kyytiin ja kohti krunikkaa. Jossain vaiheessa matkaa, Kruununhaan mukulakivikatuja ajaessamme, autossani oleva turvakamera irtosi liitoksistaan ja jäi siihen roikkumaan piuhan varassa, eikä sitä kadonnutta ruuvia löytynyt tietenkään enää mistään, etsinnöistä huolimatta. Totesin, että paskat, antaa olla, ja jatkoin espalle, josta taas manskua pohjoiseen, samalla Marskin tolppaa tarkkaillen, ja PAM! -Päin sitä saatanan keskikorokkeen kanttaria, joka on siinä Mannerheimintien ja Aleksanterinkadun risteyksessä vasemmalla, osoittamassa, että se vasemman puoleisin kaista kääntyy sinne kalevankadun parkkihalliin... Täysin omaa huolimattomuutta. Rengas tyhjäksi ja vanne soikeaksi. Jotenkin onnistuin siitä silti vielä, tilanteen todettuani, körötellä tallille rengasta vaihtamaan. Onni onnettomuudessa oli, ettei iskarit tai muita osia autosta hajonnut.
Kokonaisuudessaan viimeyö oli kuitenkin melko vilkas ja pikkujoulukansaa oli aikas paljon liikkeellä, vaikka muuten vuorosta jäikin vähän ihme fiilis... Näin tänään. Nyt vapaiden viettoon!
lauantai 12. marraskuuta 2011
Rattoisa fraidei!
Menipä viimeyö rattoisasti ja nopeasti, eikä edes hermot menneet kertaakaan, outoa... Vuoro alkoi tällä kertaa Käpylän Shelliltä, aamukahvin ja sämpylän merkeissä. Se on niin ihanan rentouttava hetki, kun on syönyt sen sämpylän, ottaa siitä pannusta vielä puolikuppia kahvia mukaan ja menee kaikessa rauhassa huoltiksen pihalle kessulle ja heräilemään. Ai että mä nautin!
tiistai 8. marraskuuta 2011
Ilomielin Rajamäkeen!
Taas sama juttu! Maanantai-ilta alkoi lupaavasti, kun heti tallista ulostauduttuani kurvasin jälleen Museokadun tolpalle, josta lyhyen odottelun jälkeen kuittasinkin jo ensimmäisen tilauksen. Kaksi miestä kyytiin - Meilahden kautta Rajamäkeen, Nurmijärvelle, 75€, jee! Nurtsilta takaisin päin ajellessani katselin samalla ruututiedusteluja, jotka kertoivat karua totuutta, osoittaen jälleen höpinät "taksipulasta" paskapuheeksi. Päädyin Alppilaan, mistä melkein heti sainkin keikan, pienen kiepin kautta Punavuoreen. Ehdin jo kuvitella, että hitto vie, tästähän tulee hyvä maanantai, mutta kissanviulut! Ne juhlat loppuivat lyhyeen...
Alun innostus vaihtui tuskaiseksi pitkästymiseksi viimeistään puolenyön jälkeen, kun missään ei enää tuntunut tapahtuvan kerrassaan mitään. Joskus kahden maissa, kyllästyttyäni tolpalla kökkimiseen, lähdin tekemään pientä katsastus-rundia Stadiin. Kiersin joka kujan ja sokkelon, missä vain suinkin saattaisi jotain elämään viittaavaa olla, mutta tuloksetta, sillä niin siellä kiersi moni muukin pirssi valo päällä, hyeenan lailla pokaa saalistaen.
Päädyin Hakaniemeen, ympyrätalon tolpalle, josta tovin odoteltuani sain tilauksen: Toinen Linja 21. Kuittasin sen ja ampaisin liikkeelle. Olin osoitteessa vajaassa puolessa minuutissa tilauksesta. Odotin, odotin, odotin... Mutta turhaan. Eihän sieltä ketään tullut, vaan kyseessä oli siis ns. jullikka. Sitä vitulla päähän, joka takseja turhaan tilailee! Lähdin jatkamaan matkaa, edelleen tyhjänä. Ajelin kallion läpi, hesaria pitkin Sörkkaan, vaasankatua porvoonkadulle ja Alppilan tolpalle hermosauhuille. Muutaman minuutin otin raitista ilmaa filtterin läpi ja mietin, että mitähän sitä rupeaisi isona tekemään, sen kauempaa en kuitenkaan viitsinyt aikaa Alppilan tolpalla tuhlata. Jälleen Kallion läpi melko haipakkaa vauhtia, kunnes viimein Hakaniementorin kulmilla pari äijänkäppyrää huitoi minut pysähtymään. Mikonkatua pidemmälle eivät nämäkään johtajat menneet, mutta sainpahan viimeinkin keikan, jota jo aikaa sitten lähdin alunperin hakemaan.
Aamulla sain sentään yhden ennakkotilauksen Töölöstä lentoasemalle. Kentältä palasin vielä kaupunkiin, mahdollisen toisen kentänvedon toivossa, aamulla kun sinne suuntaan sitä keikkaa monesti on, mutta eihän ne lentoon lähtijät sen koommin sitten minun kyytiini osuneet. Haartmanin sairaalasta mentiinkin Laruun, ja sitten Töölöstä Kasarminkadulle, siis täysin päinvaistaiseen suuntaan, minne minä olisin ollut menossa! Ei tämä vuoro nyt maanantaiksi sieltä huonoimmasta päästä ollut, mutta hyvä alku sai minut ehkä odottamaan vähän liikoja. Illalla uusi yritys.
Hyvää yötä Hanna ja lapset, isä menee hirteen lepäämään!
Alun innostus vaihtui tuskaiseksi pitkästymiseksi viimeistään puolenyön jälkeen, kun missään ei enää tuntunut tapahtuvan kerrassaan mitään. Joskus kahden maissa, kyllästyttyäni tolpalla kökkimiseen, lähdin tekemään pientä katsastus-rundia Stadiin. Kiersin joka kujan ja sokkelon, missä vain suinkin saattaisi jotain elämään viittaavaa olla, mutta tuloksetta, sillä niin siellä kiersi moni muukin pirssi valo päällä, hyeenan lailla pokaa saalistaen.
Päädyin Hakaniemeen, ympyrätalon tolpalle, josta tovin odoteltuani sain tilauksen: Toinen Linja 21. Kuittasin sen ja ampaisin liikkeelle. Olin osoitteessa vajaassa puolessa minuutissa tilauksesta. Odotin, odotin, odotin... Mutta turhaan. Eihän sieltä ketään tullut, vaan kyseessä oli siis ns. jullikka. Sitä vitulla päähän, joka takseja turhaan tilailee! Lähdin jatkamaan matkaa, edelleen tyhjänä. Ajelin kallion läpi, hesaria pitkin Sörkkaan, vaasankatua porvoonkadulle ja Alppilan tolpalle hermosauhuille. Muutaman minuutin otin raitista ilmaa filtterin läpi ja mietin, että mitähän sitä rupeaisi isona tekemään, sen kauempaa en kuitenkaan viitsinyt aikaa Alppilan tolpalla tuhlata. Jälleen Kallion läpi melko haipakkaa vauhtia, kunnes viimein Hakaniementorin kulmilla pari äijänkäppyrää huitoi minut pysähtymään. Mikonkatua pidemmälle eivät nämäkään johtajat menneet, mutta sainpahan viimeinkin keikan, jota jo aikaa sitten lähdin alunperin hakemaan.
Aamulla sain sentään yhden ennakkotilauksen Töölöstä lentoasemalle. Kentältä palasin vielä kaupunkiin, mahdollisen toisen kentänvedon toivossa, aamulla kun sinne suuntaan sitä keikkaa monesti on, mutta eihän ne lentoon lähtijät sen koommin sitten minun kyytiini osuneet. Haartmanin sairaalasta mentiinkin Laruun, ja sitten Töölöstä Kasarminkadulle, siis täysin päinvaistaiseen suuntaan, minne minä olisin ollut menossa! Ei tämä vuoro nyt maanantaiksi sieltä huonoimmasta päästä ollut, mutta hyvä alku sai minut ehkä odottamaan vähän liikoja. Illalla uusi yritys.
Hyvää yötä Hanna ja lapset, isä menee hirteen lepäämään!
maanantai 7. marraskuuta 2011
Ilomielin Hinthaaraan!
Useimmiten vaihdamme päiväkuskin kanssa autoa "lennosta", eli päivävuoron päätyttyä, yövuoron alkaessa, tai jossain siinä välissä, päiväkuskimme tuo auton minulle, minä heitän hänet sinne minne meneekin, ja aamulla taas päinvastoin. Ihan toimiva systeemi, sanoisin. Viime perjantaina jouduin kuitenkin poikkeuksellisesti hakemaan auton tallista, Etu-Töölöstä, josta työt aloittaessani tapaan jäädä Museokadun taksitolpalle, sitä ensimmäistä köröä venailemaan. Niin tein tälläkin kertaa ja se kannatti. Ehdin notkua tolpalla jotakuinkin reilut parikymmentä minuuttia, kun kyytiini kapusi kaksi naista ilmoittaen, että olisi vähän pidempi kyyti, Porvoon Hinthaaraan, lähdetkö? -Ilman muuta, ja vieläpä ilomielin, tokaisin, ja lähdettiin matkaan.
Matka sujui leppoisasti mm. Virosta ja rouvien laivamatkasta jutellen. Toinen naisista nimittäin oli kotoisin Tallinnasta, josta tosin oli muuttanut Suomeen jo kaksitoista vuotiaana. Hän osasi kertoa, että Virossa kannattaa mennä Haapsaluun, on kuulemma kiva ja rento kaupunki, jossa myös paljon kaikenlaisia tapahtumia kesäisin järjestetään, ja hinnatkin ovat kuulemma paljon edullisemmat kuin Tallinnassa. Minähän innostuin, ensi kesänä Haapsaluun siis... Perille Hinthaaraan päästyämme ilmoitin mittarissa olevan summan, 85€. Virolainen ojensi kaksi 50€ seteliä ja kysyi, onko satanen ok? ...On, kiitos vaan! :)
Hyvillä mielin lähdin ajelemaan takaisin kohti Helsinkiä.
Minä sitten pidän noista vähän pidemmistä kyydeistä, olkoot Stadissa keikkaa samaan aikaan vaikka kuinka paljon. Vielä kun on kyydissä mukava asiakas/asiakkaat, niin siinä hermo lepää ja mittari senkun raksuttaa.
Itse asiassa koko loppuyö meni varsin leppoisissa tunnelmissa. Tavoite kassankin suhteen täyttyi ja kyyditettävät olivat mukavia. Harvinaisen kiva perjantai. Seuraava vuoro alkaakin tuossa n. 14h kuluttua, joten ei kait tässä auta kuin mennä pistää ittensä tonne punkkaan ja potslojot!
Matka sujui leppoisasti mm. Virosta ja rouvien laivamatkasta jutellen. Toinen naisista nimittäin oli kotoisin Tallinnasta, josta tosin oli muuttanut Suomeen jo kaksitoista vuotiaana. Hän osasi kertoa, että Virossa kannattaa mennä Haapsaluun, on kuulemma kiva ja rento kaupunki, jossa myös paljon kaikenlaisia tapahtumia kesäisin järjestetään, ja hinnatkin ovat kuulemma paljon edullisemmat kuin Tallinnassa. Minähän innostuin, ensi kesänä Haapsaluun siis... Perille Hinthaaraan päästyämme ilmoitin mittarissa olevan summan, 85€. Virolainen ojensi kaksi 50€ seteliä ja kysyi, onko satanen ok? ...On, kiitos vaan! :)
Hyvillä mielin lähdin ajelemaan takaisin kohti Helsinkiä.
Minä sitten pidän noista vähän pidemmistä kyydeistä, olkoot Stadissa keikkaa samaan aikaan vaikka kuinka paljon. Vielä kun on kyydissä mukava asiakas/asiakkaat, niin siinä hermo lepää ja mittari senkun raksuttaa.
Itse asiassa koko loppuyö meni varsin leppoisissa tunnelmissa. Tavoite kassankin suhteen täyttyi ja kyyditettävät olivat mukavia. Harvinaisen kiva perjantai. Seuraava vuoro alkaakin tuossa n. 14h kuluttua, joten ei kait tässä auta kuin mennä pistää ittensä tonne punkkaan ja potslojot!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)