Viimeöinen vuoro, 17.00-4.30, ei alkanut ihan suunnitellusti, eikä varsinkaan tehokkaasti. Nukuin nimittäin pommiin, enkä edes vähän, vaan ihan reilusti. Nukuin pommiin nimittäin 7 tuntia. Puolenyön jälkeen sitten lopulta aloitellessani, pohdiskelin, että näinköhän tästä vuorosta mahtaa mitään tulla, aika kun oli käymässä jo vähiin, eikä keikan keikkaa alla.
Myöhässä tai ei, hötkyillä ei pidä! Niinpä ajoin ensi töikseni Eläintarhan Nesteelle, jossa jatkoin heräilyä kahvin ja sämpylän avulla, samalla kuulumiset tutun kolleegan kanssa vaihtaen.
Ihan kivasti sitä jengiä olikin liikkeellä pikkujouluilemassa tai muuten vaan ryyppäämässä, ja muutamat keikat siinä ehdin heittääkin, ilman sen pidempiä odotteluja...
Yön pelastus huitoi kuitenkin bussipysäkillä tukholmankadulla, Meilahdessa, noin aamu neljän aikaan, kun olin palaamassa Leppävaarasta kohti keskustaa. Heitin ukemit ja ajoin pysäkille. "Ei sua huvittais lähtee Saloon ajaa?", kysyi mies. No mikä jottei, vastasin, ja juhlin hiljaa mielessäni! Se oli moukan tuuria se, ja todellakin yön pelastus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti