Museokadun tolpalta kyytiini hyppäsi kaksi iloista ja ystävällistä venäläistä naista. "Nhjiitaniemenrantaan kiitos". Hietaniemenrantaan, toistin osoitteen kysyvästi. "Kyllä, Nhjiitaniemenrantaan", vastasi itänaapurin kaunotar. Selvä, kuittasin, ja lähdin liikkeelle. Hietaniemenrantaa sitten lähestyessämme, kysyin osoitteen tarkennusta ja katunumeroa, ja vastaukseksi sain 2, "Njiittaajankatu 2". Pari sekuntia ehti lyömään minullakin tyhjää, kunnes oivalsin, että nyt on täysin väärä suunta. Ei tässä oltukaan menossa Hietaniemen-, vaan Herttoniemenrantaan. "Niin niin, Nhjiitaniemenrantaan." -OK.
Hertsikasta jatkettiin vielä toisen kanssa Vuosaareen, jonne perille päästyämme asiakas tarjosi maksuvälineeksi Nordean VisaElectronin. Muutama kerta yritettiin, mutta kortinlukija ilmoitti aina vaan: "Ei kelpaa, yritä uudelleen". Toinen kortti, sama juttu. Päätimme jatkaa automaatille. Kuvittelin vian olevan kortinlukijassa, yhteyksissä tms., mutta Otto-automaatti oli yhtä mieltä kortinlukijan kanssa, että ei. Tässä vaiheessa asiakas ilmoitti, että hänellä on kotona käteistä... Eikun takaisin asiakkaan kotiosoitteeseen. Venttailin siinä n. 5 min, kunnes asiakas palasi iloisen ja helpottuneen näköisenä. Oma ilmeeni sen sijaan alkoi muuttua entistä tuskaisemmaksi asiakkaan tarjotessa minulle nyt sileää 100€ seteliä - Ei riittänyt vaihtokassa siinä vaiheessa prkl! No, eikun rahaa rikkomaan. Asiakas arveli Vuosaaren sataman ABC:n olevan vielä auki. Itselläni oli hädintuskin tietoa, että siellä edes on mitään ABC:tä... -Kiinnihän se oli. Tuskastuneena pohdin mielessäni, että Itäkeskukseenko tästä on nyt seuraavaksi ajettava rahaa rikkomaan, kunnes onneksemme asiakas älysi ehdottaa, josko taas koittaisimme korttia, ja... Läpi meni, vihdoin! Nainen kotiin, spasiba ja good night!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti